Tämä ei tarkoita sitä, että heelerillä pitää olla tekemistä koko ajan. Itse asiassa se on täysikasvuisena kotioloissa sangen huomaamaton. Se kyllä seuraa perhettään sivusilmällä, koska se haluaa olla mukana kaikessa, mitä perhe tekee. Meillä suosittu vahtipaikka on keskellä asuntoa "liikenteen solmukohdassa" aika epämukavalla tuolilla. Jos perhe on puuhakas, se riitää heelerille. Mutta jos heeleri on päivät yksin kotona, perheellä täytyisi olla aikaa sille aamulla ja illalla. Paras tapa käyttää aikaa heelerin kanssa (ulkoilun lisäksi) on sen kasvattaminen ja kouluttaminen.
On hyvä, jos heelerin kanssa voi kulkea pitäen koiraa vapaana. Paimenena koiran pystyy pentuna opettaa mukana kulkemiseen. Ainakaan paimenkoiramaisimmilla heelereillä ei ole metsästysvaistoa, joten vapaana, mutta hallinnassa kulkeminen onnistuu hyvin. Tällöin koira on itse asiassa työssä vahtiessaan mukana kulkijoita. Koira myös mielellään vahtii lapsien leikkiä. Oma koiramme viihtyi mieheni mukana näennäisesti tapahtumaköyhällä kanoottireissulla pari viikkoa. .
Koulutettavana heeleri on palkitseva, koska se nauttii selvästi koulutuksesta ja pitää luonnostaan hyvän kontaktin ihmisiin. Heeleri on tavattoman nopealiikkeinen. Naksuttimen käyttö koulutuksessa on hyvin hyödyllistä, koska sillä voi palkitsemispalautteen antaa juuri sen oikean suorituksen jälkeen. Vain oma mielikuvitus on rajana opettaa heelerille erilaisia temppuja. Sopivia aivovoimisteluita on esimerkiksi sormien nimeäminen (kuva), lelujen kerääminen laatikkoon. Ulos voi heelerille tehdä ittsekin pienen jäljen. Kotipihalla voi järjestää myös vauhdikkaampia kotiagi harjoituksia (kuva) Tärkeintä tässä ei ole päämäärä vaan liike eli oppiminen ja yhdessä tekeminen.
Heeleri tyypillisesti myös osoittaa kiintymyksensä ihmisiin. Jotkut karuimmat heelerit tyytyvät vain seuraamaan ihmistään puolisalaa, mutta tarkasti. Tyypillisesti heeleri on kova pussailija. Tämä tarkoittaa välillä kiireistä suukkoa, välillä täydellistä emännän/isännän pesua. Heelerleirillä oli mukava seurata kun reippaat ja iloiset koirat kävivät leikkien välissä tuikkaamassa suukon ihmisilleen.
Heeleri ei ole yleensä mikään tyhjän haukkuja, mutta se pitää tyypillisesti itseään perheen vahtina ja se ilmoittaa reviirilleen tulleista (sen mielestä) kutsumattomista vieraista, kuten ovikellonsoittajista ja posteljooneista. Heeleri on muuten kyllä kova selittäjä, tämä piirre tosin vaihtelee senkin mukaan, paljonko heelerille juttelee itse. Heelerille kannattaa puhua. Se oppii itselleen tärkeät sanat nopeasti, sellaiset kuin esimerkiksi ”mennä”, ”auto”, ”ulos”, "lenkille", ”kävely”, ”kauppa”, ”kassi”, ”hihna”, "talutin", ”puisto”.
Heeleriä voi pitää monella tavalla ”turmeltumattomana” hieman alkukantaisena koirana ja sillä on vielä vaistot tallella sen kommunikoidessa muiden koirien kanssa. Luultavasti kaikki heelerit, jotka ovat saaneet olla muiden koirien kanssa yhteydessä, osaavat käyttää eläinten keskeistä ”signaalisanastoa”. Ainakin oman heelerimme tavatessa naapurin iäkkään saksanpaimenkoirarouvan koko Trugaasin rauhoittavien signaalien repertuaari tuntuu olevan käytössä ja koirat tulevat loistavasti toimeen.
On melko tavallista, että samassa perheessä on kaksi samaa sukupuolta olevaa heeleriä ja nämä tulevat oikein mainiosti juttuun keskenään. Itsellämme on kaksi uros heeleriä, joiden yhteiselo on varsin harmoonista. Poikien luonteet ovat aika erilaiset: vanhempi on hyvin rauhallinen ja nuorempi melkoinen elohiiri, mutta nuorempi Tommi tukee vahvasti Roopeen ja Roope tulee heti hätiin, jos Roopen mielestä joku uhkaa Tommia.
Heeleri on yleensä villi pentuna, jonkinlainen on/off-koira, joka joko puuhaa jotain koko ajan tai sitten nukkuu. Itse asiassa se on pentuna aikamoinen riiviö, iän myötä se kyllä rauhoittuu. Kaikkien koirarotujen pennut purevat, heelerin pennulle näykkiminen taitaa olla tuplanautinto, koska siihen sitä on vuosisatoja koulutettu, näykkimään paimennettavien kintereitä. Tapa tulee ja sen pystyy kasvattamaan pois ohjaamalla puremisen leluihin ja kieltämällä ihmisen puremisen johdonmukaisesti. Heeleriin tehoaa sama rangaistus kuin muihinkin koiriin, poskipuhuttelu. Jos puhuttelut eivät auta, tiukka ja tehokas rangaistus paimenkoiralle on jättää se huomioitta, eristää hetkeksi omistaan. Heelerin pennut eivät kuitenkaan ole mitään paikkojen tuhoajia, riiviöinti kohdistuu lähinnä ihmiseen.
Koska koira on energinen ja aktiivinen se on hyvä harrastuskoira. Heelereiden kanssa voi harrastaa tokoa, agilitya, raunioita, mitä vain, missä tarvitaan sähäkkää menoa. Itse asissa se nauttii kaikesta, missä voi käyttää energiaansa älyänsä ja tehdä työtä oman ihmisensä kanssa, joten odotamme uusia aluevaltauksia koko ajan.
On hyvä, jos heelerin kanssa voi kulkea pitäen koiraa vapaana. Paimenena koiran pystyy pentuna opettaa mukana kulkemiseen. Ainakaan paimenkoiramaisimmilla heelereillä ei ole metsästysvaistoa, joten vapaana, mutta hallinnassa kulkeminen onnistuu hyvin. Tällöin koira on itse asiassa työssä vahtiessaan mukana kulkijoita. Koira myös mielellään vahtii lapsien leikkiä. Oma koiramme viihtyi mieheni mukana näennäisesti tapahtumaköyhällä kanoottireissulla pari viikkoa. .
Koulutettavana heeleri on palkitseva, koska se nauttii selvästi koulutuksesta ja pitää luonnostaan hyvän kontaktin ihmisiin. Heeleri on tavattoman nopealiikkeinen. Naksuttimen käyttö koulutuksessa on hyvin hyödyllistä, koska sillä voi palkitsemispalautteen antaa juuri sen oikean suorituksen jälkeen. Vain oma mielikuvitus on rajana opettaa heelerille erilaisia temppuja. Sopivia aivovoimisteluita on esimerkiksi sormien nimeäminen (kuva), lelujen kerääminen laatikkoon. Ulos voi heelerille tehdä ittsekin pienen jäljen. Kotipihalla voi järjestää myös vauhdikkaampia kotiagi harjoituksia (kuva) Tärkeintä tässä ei ole päämäärä vaan liike eli oppiminen ja yhdessä tekeminen.
Heeleri tyypillisesti myös osoittaa kiintymyksensä ihmisiin. Jotkut karuimmat heelerit tyytyvät vain seuraamaan ihmistään puolisalaa, mutta tarkasti. Tyypillisesti heeleri on kova pussailija. Tämä tarkoittaa välillä kiireistä suukkoa, välillä täydellistä emännän/isännän pesua. Heelerleirillä oli mukava seurata kun reippaat ja iloiset koirat kävivät leikkien välissä tuikkaamassa suukon ihmisilleen.
Heeleri ei ole yleensä mikään tyhjän haukkuja, mutta se pitää tyypillisesti itseään perheen vahtina ja se ilmoittaa reviirilleen tulleista (sen mielestä) kutsumattomista vieraista, kuten ovikellonsoittajista ja posteljooneista. Heeleri on muuten kyllä kova selittäjä, tämä piirre tosin vaihtelee senkin mukaan, paljonko heelerille juttelee itse. Heelerille kannattaa puhua. Se oppii itselleen tärkeät sanat nopeasti, sellaiset kuin esimerkiksi ”mennä”, ”auto”, ”ulos”, "lenkille", ”kävely”, ”kauppa”, ”kassi”, ”hihna”, "talutin", ”puisto”.
Heeleriä voi pitää monella tavalla ”turmeltumattomana” hieman alkukantaisena koirana ja sillä on vielä vaistot tallella sen kommunikoidessa muiden koirien kanssa. Luultavasti kaikki heelerit, jotka ovat saaneet olla muiden koirien kanssa yhteydessä, osaavat käyttää eläinten keskeistä ”signaalisanastoa”. Ainakin oman heelerimme tavatessa naapurin iäkkään saksanpaimenkoirarouvan koko Trugaasin rauhoittavien signaalien repertuaari tuntuu olevan käytössä ja koirat tulevat loistavasti toimeen.
On melko tavallista, että samassa perheessä on kaksi samaa sukupuolta olevaa heeleriä ja nämä tulevat oikein mainiosti juttuun keskenään. Itsellämme on kaksi uros heeleriä, joiden yhteiselo on varsin harmoonista. Poikien luonteet ovat aika erilaiset: vanhempi on hyvin rauhallinen ja nuorempi melkoinen elohiiri, mutta nuorempi Tommi tukee vahvasti Roopeen ja Roope tulee heti hätiin, jos Roopen mielestä joku uhkaa Tommia.
Heeleri on yleensä villi pentuna, jonkinlainen on/off-koira, joka joko puuhaa jotain koko ajan tai sitten nukkuu. Itse asiassa se on pentuna aikamoinen riiviö, iän myötä se kyllä rauhoittuu. Kaikkien koirarotujen pennut purevat, heelerin pennulle näykkiminen taitaa olla tuplanautinto, koska siihen sitä on vuosisatoja koulutettu, näykkimään paimennettavien kintereitä. Tapa tulee ja sen pystyy kasvattamaan pois ohjaamalla puremisen leluihin ja kieltämällä ihmisen puremisen johdonmukaisesti. Heeleriin tehoaa sama rangaistus kuin muihinkin koiriin, poskipuhuttelu. Jos puhuttelut eivät auta, tiukka ja tehokas rangaistus paimenkoiralle on jättää se huomioitta, eristää hetkeksi omistaan. Heelerin pennut eivät kuitenkaan ole mitään paikkojen tuhoajia, riiviöinti kohdistuu lähinnä ihmiseen.
Koska koira on energinen ja aktiivinen se on hyvä harrastuskoira. Heelereiden kanssa voi harrastaa tokoa, agilitya, raunioita, mitä vain, missä tarvitaan sähäkkää menoa. Itse asissa se nauttii kaikesta, missä voi käyttää energiaansa älyänsä ja tehdä työtä oman ihmisensä kanssa, joten odotamme uusia aluevaltauksia koko ajan.
Heeleri on sosiaalistettava nuorena kunnolla. Jos pentuna pelkää isompien vahigoittavan sitä ja myöhemmin ei vie sitä muiden koirien joukkoon siitä syystä että se ärisee, voi saada koiran, johon myöhemmin ei voi ihan varmasti luottaa muiden koirien seurassa. Heelerillä on ihan kohtuullinen vartiointivietti ja jos isäntäväki silminnähden pelkää koiransa puolesta, heeleri saa aivan väärän käsityksen toivottavasta käytöksestä ulkomaailmassa.
Pikku heelerin kanssa eläminen ei ole koskaan tylsää. Puuhakas ja iloinen koira järjestää aina aiheita nauruun. Sen kanssa on helppo jutella ja mukava puuhata asioita.
Pikku heelerin kanssa eläminen ei ole koskaan tylsää. Puuhakas ja iloinen koira järjestää aina aiheita nauruun. Sen kanssa on helppo jutella ja mukava puuhata asioita.